Kokkolan alumiinijätti kytkeytyy myös Seinäjokeen – 4,7 miljardin hanke muuttaa Pohjanmaan sähkö- ja teollisuuskarttaa
Kokkolan ja Kruunupyyn rajalle suunniteltu Arctialin alumiinitehdas olisi toteutuessaan yksi Suomen mittavimmista teollisuusinvestoinneista. Vaikka tehdas rakennettaisiin yli sadan kilometrin päähän Seinäjoelta, sen valtava sähköntarve ja Pohjanmaan kantaverkon vahvistaminen tekevät hankkeesta myös Seinäjoen seudun kysymyksen.
Yle nosti 12. elokuuta esiin Kruunuportin tehdashankkeen naapurustossa heränneet huolet. Asukkaiden mielipiteissä korostuvat pohjavesi, hulevedet, vetyfluoridipäästöt, energiankulutus sekä kasvava liikenne. Samalla vastapainossa on poikkeuksellisen suuri teollinen investointi, jonka odotetaan tuovan Suomeen työpaikkoja, verotuloja ja kokonaan uutta alumiiniteollisuutta.
610 000 tonnia alumiinia vuodessa
Arctial suunnittelee Kruunuportin noin 170 hehtaarin teollisuusalueelle vähähiilisen primäärialumiinin tuotantolaitosta. Ympäristöhallinnon tietojen mukaan suunniteltu tuotanto olisi 610 000 tonnia alumiinia vuodessa. Kokonaisuuteen kuuluisivat elektrolyysilaitos, valimo ja valssaamo sekä toteutusvaihtoehdosta riippuen myös tuotannossa tarvittavien anodien valmistus.
Hankkeen tämänhetkinen investointiarvio on noin 4,7 miljardia euroa. Arctialin teettämän Ramboll-arvion mukaan laitos työllistäisi suoraan noin 1 200 henkilöä toimintavaiheessa. Laajemmat työllisyysvaikutukset olisivat yhtiön tilaaman selvityksen mukaan huomattavasti suuremmat. Lukuja on kuitenkin syytä tarkastella arvioina: lopullista investointipäätöstä ei ole vielä tehty.
Jos hanke toteutuu, kyseessä olisi Arctialin mukaan ensimmäinen kokonaan uusi primäärialumiinin tuotantolaitos Manner-Euroopassa yli 30 vuoteen. Lopullista investointipäätöstä tavoitellaan vuonna 2027.
Yksi tehdas käyttäisi sähköä yli yhdeksän terawattituntia vuodessa
Alumiinin valmistuksen mittakaavaa kuvaa parhaiten sähkönkulutus. Elektrolyysiin perustuva primäärialumiinin tuotanto on erittäin sähköintensiivistä, ja Arctialin laajimmassa toteutusvaihtoehdossa sähköä kuluisi yli yhdeksän terawattituntia vuodessa.
Määrä vastaa noin kymmenesosaa Suomen vuoden 2024 sähkönkulutuksesta. Jos tehdas käynnistyisi suunnitellussa mittakaavassa, siitä tulisi Suomen suurin yksittäinen sähkönkäyttäjä.
Juuri suuri puhtaan sähkön tarjonta on yksi syy siihen, miksi sijoituspaikka löytyi Pohjanmaalta. Alueella on paljon tuulivoimaa ja suunnitteilla lisää uusiutuvaa energiantuotantoa. Kokkola tarjoaa samalla sataman, rautatieyhteydet ja olemassa olevan vahvan teollisuusympäristön.
Seinäjoki tulee kuvaan kantaverkon kautta
Seinäjoen seudulle Kokkolan alumiinihankkeen kiinnostavin yhteys löytyy sähköverkosta.
Fingrid suunnittelee Seinäjoen sähköaseman ja Kokkolan Hirvisuon välille uutta 400+110 kilovoltin voimajohtoyhteyttä. Reitin pituus olisi vaihtoehdosta riippuen noin 116 kilometriä, ja se kulkisi Seinäjoen, Ilmajoen, Lapuan, Kauhavan, Uudenkaarlepyyn, Pedersören, Kruunupyyn ja Kokkolan kautta.
Fingrid perustelee uutta yhteyttä sillä, että sähkönsiirtotarpeet kasvavat Pohjanmaalla merkittävästi alueelle suunniteltujen teollisuushankkeiden ja energiamurroksen vuoksi. Yhtiön nykyisen aikataulun mukaan voimajohdon rakentaminen voisi ajoittua vuosille 2028–2030.
Seinäjoki–Hirvisuo-yhteyttä ei kuitenkaan pidä kuvata pelkästään Arctialia varten rakennettavana johtona. Kyse on laajemmasta kantaverkon vahvistamisesta. Arctialin oman YVA-hankkeen mukaan tehdas tarvitsisi lisäksi kaksi uutta 400 kilovoltin voimajohtoliitäntää läheiseltä Hirvisuon sähköasemalta tehdasalueelle.
Tämä erotus on tärkeä: alumiinitehdas ja Seinäjoki–Hirvisuo-voimajohto ovat erillisiä hankkeita, vaikka ne liittyvät samaan nopeasti kasvavaan sähkönsiirron tarpeeseen Pohjanmaalla.
Vesi nousi naapureiden suurimmaksi huoleksi
Ylen läpikäymissä YVA-menettelyn mielipiteissä keskeisin huoli liittyy veteen.
Tehdasalue ei sijaitse varsinaisella pohjavesialueella, mutta sen läheisyydessä on kolme pohjavesialuetta. Patamäen pohjaveden kemiallinen tila on jo valmiiksi huono. Lisäksi hyvin suuri osa tehdasalueesta olisi rakennettua tai päällystettyä pintaa, mikä muuttaisi sade- ja sulamisvesien kulkua ja vähentäisi veden imeytymistä maaperään.
Rakentamisvaiheen hulevesien johtaminen on herättänyt erityistä huolta lähialueilla, joilla on jo nykyisin tulvaherkkiä ojia ja puroja. Toimintavaiheessa hulevesien hallintaa on tarkoitus järjestää muun muassa putki- ja käsittelyratkaisuilla.
Vetyfluoridi huolestuttaa maataloutta
Toinen näkyvä kysymys koskee fluoriyhdisteitä ja erityisesti vetyfluoridipäästöjä.
Alumiinin elektrolyysiprosessissa syntyy fluoriyhdisteitä, joiden päästöjä puhdistetaan laitoksessa. YVA-aineistossa mallinnetut pitoisuudet eivät normaalitilanteessa ylitä suomalaisia tai EU:n ilmanlaadun raja-arvoja, mutta lähialueen viljelijät ja eläintilat ovat huolissaan pitkäaikaisesta laskeumasta ja fluoridin kertymisestä ympäristöön.
Huolet koskevat samalla elinkeinoa. Jos laidunmaiden, rehuntuotannon tai eläinten terveyden katsottaisiin kärsivän, vaikutus ei olisi vain ympäristökysymys vaan myös taloudellinen.
Vähähiilinen ei tarkoita päästötöntä
Arctial kutsuu suunniteltua tuotantoaan vähähiiliseksi ennen kaikkea siksi, että laitoksen sähkö on tarkoitus hankkia fossiilittomista lähteistä. Suomessa valmistetun alumiinin hiilijalanjälki voisi tästä syystä olla selvästi pienempi kuin monilla nykyisillä tuotantoalueilla maailmassa.
Alumiinitehdas ei silti olisi päästötön. Prosessissa käytettävät hiilianodit aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä, minkä lisäksi laitokseen liittyy muita ilmapäästöjä. Siksi hankkeessa kohtaavat kaksi vihreän siirtymän vaikeaa kysymystä: onko parempi tuottaa Euroopassa paljon tarvittavaa metallia suhteellisen vähäpäästöisesti, vaikka uusi tehdas kasvattaa Suomen omia teollisia päästöjä ja sähkönkulutusta?
Yksiselitteistä vastausta ei ole. Sama ristiriita näkyy sekä hanketta puoltavissa että siihen kriittisesti suhtautuvissa arvioissa.
Mitä jättihanke voisi merkitä Seinäjoen seudulle?
Jos Arctial etenee rakentamiseen, vaikutukset eivät todennäköisesti pysähdy Kokkolan kuntarajalle.
Suuren teollisuusinvestoinnin rakennusvaihe voi synnyttää kysyntää rakentamisen, sähkötekniikan, automaation, kunnossapidon, logistiikan ja teollisten palvelujen yrityksille laajalla alueella. Seinäjoen seudulla toimiville yrityksille tämä voi tarkoittaa uusia tarjous- ja alihankintamahdollisuuksia.
Toinen mahdollinen vaikutus on osaajista käytävä kilpailu. Yli tuhannen hengen uusi tehdas ja mittava rakennusprojekti tarvitsevat sähkö-, automaatio-, prosessi- ja kunnossapito-osaamista, jota tarvitaan samaan aikaan muuallakin länsirannikon ja Etelä-Pohjanmaan teollisuudessa.
Kolmas vaikutus näkyy konkreettisesti sähköverkossa. Seinäjoen ja Hirvisuon välisen voimajohdon suunnittelu tarkoittaa maankäyttöä ja ympäristövaikutuksia myös Etelä-Pohjanmaalla riippumatta siitä, mikä yksittäinen teollisuushanke lopulta toteutuu.
Nämä ovat mahdollisia alueellisia heijastusvaikutuksia, eivät vielä toteutuneita työpaikkoja tai sopimuksia.
Ratkaisevat päätökset ovat vielä edessä
Arctialin YVA-selostuksen kuuleminen päättyi 3. elokuuta 2026. Ylen mukaan selostuksesta jätettiin alle 40 mielipidettä. Määrä on hankkeen kokoon nähden pieni, mutta se ei itsessään ratkaise esille nostettujen ympäristökysymysten merkitystä.
YVA-menettely ei ole rakennuslupa eikä investointipäätös. Sen tehtävänä on tuottaa tietoa vaikutuksista myöhempää lupaharkintaa ja päätöksentekoa varten.
Arctial jatkaa teknistä, taloudellista ja ympäristöön liittyvää suunnittelua ja tavoittelee lopullista investointipäätöstä vuonna 2027. Samaan aikaan Fingrid vie eteenpäin Seinäjoki–Hirvisuo-voimajohdon omaa YVA- ja suunnitteluprosessia.
Siksi Kokkolan alumiinitehdasta kannattaa seurata myös Seinäjoella. Kyse ei ole vain yhdestä tehtaasta, vaan siitä, millaiseksi koko Pohjanmaan teollisuuden, energiantuotannon ja sähkönsiirron rakenne muodostuu seuraavalla vuosikymmenellä.